Nuohoojat merkittävässä roolissa pienhiukkasten vähentäjinä - OMAnuohooja

Nuohoojat merkittävässä roolissa pienhiukkasten vähentäjinä

Naapurissa lämpiää sauna, kadun toisella puolella takka. Asukas ole voinut välttyä artikkeleilta, joissa kerrotaan puunpolton aiheuttavan terveysriskejä. Etenkin pientaloalueilla aihe on noussut sauhuten otsikoihin ja mielipidepalstoille. Harvoissa kirjoituksissa kuitenkaan pureudutaan siihen, mitä asialle voidaan oikeasti tehdä?

Puun polttoa ei olla kieltämässä. Se on huoltovarmuuden ja energiansäästön kannalta tärkeä osa suomalaista asumista. Jos se kiellettäisiin, tarvittaisiin tuontisähköä 40% lisää (Pasi Holm, Taloustutkimus) korvaamaan energian määrää. Tärkein keskustelun kulma pitäisi olla, kuinka päästöjä voidaan vähentää? Nuohoojalla on tässä valtavan oiva valistuksen mahdollisuus, sillä nuohooja menee asukkaan, usein tietämättömän, kotiin, toteaa ammattilaisen silmin paljon polttotottumuksista ja osaa neuvoa oman tulisijan oikeaoppisessa käytössä tai auttaa uuden valinnassa. Nykyaikaiset tulisijat tuottavat tutkitusti jo 1/3 vähemmän hiukkaspäästöjä kuin perinteiset (Jarkko Tissari, Itä-Suomen yliopisto). Tärkeimmässä roolissa on kuitenkin tulisijan käyttäjä itse. Useimmissa tapauksissa, joissa savuhaitat nousevat keskusteluihin, on kyseessä ollut tietämättömyys ja osaamattomuus. Nuohoojalla on tässä tilanteessa valtavan hieno paikka opastaa asukasta vastuullisempaan ja ennen kaikkea energiatehokkaampaan puunpolttotapaan. Asiakas saa tietoutta, ymmärrystä ja selvää energian säästöä. Ympäristöteosta puhumattakaan.

OMAnuohooja on jo koulutuksesta lähtien omaksunut vastuulliset ympäristöarvot ja kartuttanut paljon tietoutta ja kokemusta aiheesta. Tätä hienoa osaamista pitäisi hyödyntää vieläkin enemmän asukkaiden avuksi ja ilmanlaadun hyväksi.

Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja, Tapio Lehtimäki korostaa, että “Me nuohoojat olemme tärkeä lenkki tulisijan oikean käyttötavan löytämiseen.” Hänelle puhdas puunpoltto on ollut aina lähellä sydäntä, ja kertoo omalta osaltaan muutaman vinkin, joilla asiakas on saanut selvää lisäarvoa nuohouskäynnillä:
Ensimmäinen edellytys on, että oma osaaminen on korkealla tasolla. Omaa osaamistaan kannattaa kehittää, jos on epävarma neuvomaan käyttäjää.
Itselläni on tapana tarkkailla tulisijan tulipintoja puhdistuksen yhteydessä. Käyttötavoilla ja käyttäjällä on iso merkitys kanavaien nokeentumiseen. Pienillä muutoksilla saadaan useasti jo huomattavasti parempi lopputulos. Puhtaampi palaminen hyödyttää käyttäjää jo taloudellisestikin, ja ympäristö sekä naapurit kiittävät, kun savuhaitta pienenee huomattavasti.

Käyttäjän opastamisessa kannattaa olla hienotunteinen. Missään nimessä ei kannata sanoa, että teet väärin. On parempi selvittää ensin käyttäjän tottumukset ja lähteä keskustelemaan, mitkä korjaukset vaikuttavat paremman lopputuloksen saavuttamiseksi. Korjattavia asioita on useimmiten puumäärä. Useisiin 20-30 vuotta vanhoihin takkoihin muurattiin pesä isoiksi, jolloin pesään mahtuu jopa korillinen puuta kerralla. Korillisella puuta kerralla palamassa, tulipesä ei voi saada riittävästi ilmaa palamiseen. Savukaasujen mukana menee iso osa palamistuotteista palamattomana piippuun ja tulee näkyvänä savuna piipusta ulos. Epätäydellinen palaminen noettaa takan ja hormin ja samalla tulisijan hyötysuhde pienenee. Neuvoksi: pienempi määrä puuta kerralla pesään palamaan. Jos takka ei lämpene riittäväsi, niin lisätään puuta vaikka toiseen kertaan. Päältä sytytys on tärkeää opetella. Tulisijan valmistajan käyttöohjeet on syytä lukea huolellisesti lävitse. Toinen neuvo on, että pilkekoko on huomioitava. Sytytykseen pitää valita pienemmät pilkkeet. Lisäykseen voi käyttää hieman isompia pilkkeitä, koska tulipesä on jo valmiiksi kuuma ja palaminen saavuttaa helpommin puhtaampaan palamiseen vaadittavan kuumemman lämmön.

Roskien polttajalle voi vähän voimakkaammin kertoa, että roskienpoltosta on haittoja uunille, naapurille sekä ympäristölle. Käyttäjät pitäisi saada itse ymmärtämään haitat versus hyödyt. Mielenkiintoista on ollut pitää puun polttamiseen yleisötilaisuuksia, joihin on ollut vapaa pääsy. Väki tulee kiinnostuneena paikalle ja syntyy keskustelua. Aina paikalla on myös niitä, jotka suhtautuvat ympäristöasioihin ja polttamiseen hälläväliä-tyylillä. Joskus näistä pystyy synnyttämään rakentavaa keskustelua. Provosointiin ei kannata osallistua.”

HSY eli Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä on työskennellyt yhteistyössä Työtehoseuran ja Turun kaupungin kanssa pientaloalueiden ilmanlaadun parantamiseksi jo mm. Kuivaa asiaa –hankkeessa, johon Nuohousalan Keskusliitto on päässyt mukaan suunnittelemaan nuohoojien mahdollisuuksia ilmastotalkoissa. Yhteistyössä alueiden ympäristötarkastajien ja mm. Valviran kanssa on kehitteillä konsepti, jossa OMAnuohoojat voisivat toimia asiantuntijoina ja neuvoa asukkaita vähäpäästöisemmässä polttamisessa vieläkin tehokkaammin. Palvelumallissa voisi olla saatavilla myös konkreettisia mittaustuloksia, joita voidaan raportoida edelleen esim. Ympäristöviranomaiselle. Tarkoituksena ei ole valvova toiminta, vaan avustava ja valistava. Hanketta lähdetään pilotoimaan alkuvuodesta 2020, ja nuohoojille järjestettäisiin tätä varten myös koulutusta.

Yksikönpäällikkö Maria Myllynen Helsingin seudun Ympäristöpalvelujen ilmansuojeluyksiköstä, millaisella alueella puunpoltosta johtuvat pienhiukkaspäästöt ovat suurimmillaan? Mistä epäilet tämä johtuvan?
-Puunpolton päästöjen vaikutusta ilmanlaatuun arvioidaan päästökartoituksilla ja ilmanlaatumittauksilla. Päästökartoitusten mukaan puunpolton päästöt heikentävät ilmanlaatua eniten taajamien laajoilla pientaloalueilla, jotka ovat kaukolämmön ulkopuolella ja joilla käytetään puuta lisälämmityksessä ja puusaunoissa. Puukattiloiden vaikutus näkyy Suomen mittakaavassa Länsi-Rannikolla. Kesämökkien vaikutus on selvästi vähäisempi.
Ilmanlaatumittauksia on tehty harvoilla pientaloalueilla ja eniten pääkaupunkiseudulla. HSY:n ilmanlaatumittauksissa korkeimmat pienhiukkasten ja syöpävaarallisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet on mitattu Vantaalla Itä-Hakkilassa ja Päiväkummussa, Helsingissä Tapanilassa ja Espoossa Lintuvaarassa. Yksittäisissä mittauksissa kuten Lahden Launeella, Kuopion Niiralassa ja Raahen Lapaluodossa on mittauksissa näkynyt selvästi puunpolton päästöt. HSY:n mittauksissa Uudenmaan pientaloalueilla tasot ovat olleet alempia.
Puunpoltto tai tulisijojen käyttö näkyy ilmanlaadussa lämmityskaudella kaupunkien pientaloalueilla, joilla tontit ovat pieniä, alueet laajoja ja joilla käytetään paljon puuta lisälämmitykseen tai puukiukaissa. Mikäli alueella on puukattiloita, paljuja ja puukiukaita päästöt ovat suuremmat. Maastonmuodot heikentävät savujen laimenemista ja saastetasot ovat esimerkiksi Pohjois-Vantaalla korkeampia kuin meren läheisyydessä Vartiokylässä. Kuinka korkeaksi pitoisuudet nousevat, riippuu lopulta talvesta ja tulisijojen käyttömääristä.

Nuohooja voi auttaa opastamaan ympäristöystävällisemmässä polttotekniikassa. Mitä toimenpiteitä koko logistiikkaketjussa mielestäsi pitäisi tehdä, että päästöjä saataisiin pienennettyä?
-Olennaista on, että tulisijoissa käytettäisiin vain kuivaa ja puhdasta puuta. Kierrätyskelpoinen aines ei kuulu tulisijaan vaan kierrätyspisteisiin, joita on usein kauppamatkan varrella. Polttopuun säilytyksessä olisi paljon parannettavaa. Pääkaupunkiseudulla vain joka kolmannella on puuvarasto, jossa puut säilyvät kuivina. Tätä yritettiin oivalluttaa Urbaani puuvaja-hankkeessa, jossa mm. tehtiin ilmaiset piirustukset pienelle puuvajalle, jonka voi tehdä kierrätysmateriaalista ja joka sopi urbaaniin ympäristöön. Asukkailta tuli paljon myönteistä palautetta, puuvarasto oli vain jäänyt rakentamatta tai luvanvaraisuus oli epäselvää. Arvelen, että tässä olisi vielä markkinarakoa kaupallisille moderneille tuotteille. Kuivaa asiaa- hankkeessa taasen yritetään kehittää yritysten kanssa palveluita, jotka parantaisivat polttopuun laatua ja palveluketjua. Asukkailta ja yrittäjiltä haetaan Ideoita, kuten polttopuun kuukausitilauksia, pientoimitustapoja, klapiautomaattia ja tyylikästä sisäsäilytintä. Olisi hauska kuulla myös nuohoojien ideoita, mitä kehittämistarpeita he näkevät logistiikkaketjussa.

Mitä haluaisit sanoa huolestuneelle mielipidekirjoittajalle?
-Puunpoltto on edelleen sallittua eikä sen kieltoa suunnitella ainakaan ilmanlaatusyistä. Päästöjä pitää vähentää ilmastosyistä ja kaupunkialueella ilmanlaatusyistä. Jokainen voi vaikuttaa omiin päästöihinsä käyttötavoillaan ja omalta nuohoojalta voi kysyä neuvoja ja miten on onnistunut tulisijansa käytössä. Me yritetään vaikuttaa siihen, että puukiukaiden polttotekniikkaa kehitetään ja että kuluttajilla olisi ympäristömerkki, joka auttaisi vähempipäästöisen varaavan tulisijan, kattilan kuin puukiukaan hankinnassa. Jos savunhaju häiritsee, tästä kannattaa ensin keskustella rakentavasti haitan aiheuttajan kanssa.

Mitä haluaisit sanoa nuohoojalle?
-On hienoa, että nuohoojat opastavat asukkaita tulisijan ja polttopuun käytössä. He ovat asiantuntijoita, jotka tapaavat käyttäjän ja pääsevät arvioimaan tulisijan kuntoa, tuloilmajärjestelyjä, polttoaineen laatua ja säilytystä ja käyttäjän käyttötapoja. Toivottavasti neuvontatyössä on hyötyä oppaista ja videoista, joita eri hankkeissa on tuotettu. Nyt on valmistumassa opas kiukaiden päästöistä ja video Sauno hiukkasen puhtaammin. Ympäristöministeriö rahoittaa oppaan painatuksen ja postituksen ja niitä on tulossa 300 kpl/nuohooja. Toivottavasti ne menevät käyttöön. Kuulisimme mielellämme mitä tarvitsisitte neuvonnan tueksi ja kehittämisideoita seuraaviin hankkeisiin.